Pari käytännön juttua ja varoitustakin

Juhlien jälkeinen pysähdys on tullut tarpeeseen. Vaikkei me nyt ihan stopattu olla, niin paikoitellen hidasta on ollut. On otettu päiväunia, uitettu koiria kolme kertaa päivässä, siivottu, vietetty leffailtoja ja otettu vielä kerran päiväunia. Omatkin kilometrin uimalenkit on nekin saatu taas mukaan päiväohjelmaan, kun ei ole tarvinnut koko ajan sännätä tukka putkella johonkin. Mä nautin näistä päivistä suunnattomasti, vaikkei aika Brucen elämänkerran lukemiseen olekaan riittänyt. Mutta luen mä senkin vielä alta pois.

Yksi hammaslääkärikeikka hoidettiin maanantaina, kun Jesse rupesi ihmettelemään hampaassa olevaa mustaa "tahraa". Reikähän se siinä irvisteli ja oli viisasta hoitaa se kuntoon täällä, tietäen julkisen hammashoidon tilan Suomessa nykyään. Ajan saat jonnekin kuukausien päähän, jollei sitten kipu ole aivan sietämätön. Silloinkin pääset päivystykseen, jossa saat väliaikaisen paikan suuhun ja ei kuin jonottamaan muutamaksi kuukaudeksi sitä lopullista.

Samuilla ja varmaan ympäri Thaimaata meininki on täysin toinen ja niin kuin olen aiemminkin sanonut, kannattaa todellakin hoitaa kalusto kuntoon täällä, vaikka se lomasta sen tunnin tai pari veisikin. Tämä hammaslääkärikeikka kesti vaivaiset 10 minuuttia, vaikka hammas oli reiän lisäksi lohjennutkin. Itse olen jo vuosia käyttänyt Beauty Smile Dental clinicia hampaitteni valkaisuissa, amalgaamien vaihdoissa ja paikkaamisissa, ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Klinikka jota itse käytän Chawengilla (niillä on täällä muitakin) on kuulemma kuuluisa laulavasta hammaslääkäristään, jonka hoidoista olen itsekin pari kertaa päässyt iloitsemaan. Hinta saa sekin joka kerta hymyilemään, peruspaikkaus tai lohjenneen hampaan korjaus jää alle Suomen kunnallisen puolen maksujen.

Toinen käytännön asia, joka tuli vastaan tässä joitain päiviä sitten, oli juniorin maassaoleskeluun liittyvä päivien lisäys. Eli tällä kertaa hänelle, kuten meille monelle muullekin Thaimaahan lomalle tulevalle, tuli "yllättävä" tarve pidentää lomaa. Jos tulet ilman turistiviisumia maahan lentäen, saat kentältä passiisi leiman, joka oikeuttaa nauttimaan ilmastosta 30 päivää. Kukaan meistä täällä asuvakaan ei 100-varmasti tiennyt sitä, että saako Immigrationista siihen rahalla 30 päivää lisää, vai ei. Mutta nyt me kaikki tiedetään sekin, kunnes taas Thaimaalaisittain toisin todistetaan. Eli toisin sanoen, jos suunnittelit tulevasi tänne pariksi viikoksi ja käykin niin, että Suomeen on luvattu 30 astetta pakkasta ja haluaisit sittenkin vielä huljutella lämpimissä vesissä, niin se onnistuu noin 50 eurolla Immigrationissa. Täällä sellainen sijaitsee Nathonissa, joka on saaren hallinnollinen keskus. Aamulla heti hyvissä ajoin kannattaa paikalle ilmaantua ja varata mukaan passi, kopiot siitä, pari valokuvaa ja kopiot myös maahantulon yhteydessä passiin saadusta leimasivusta. Ja joku asuinosoite olisi hyvä olla tiedossa, vaikka keksittykin, sekä puhelinnumero sinne. Näillä eväillä voikin sitten taas nauttia elämästä sen seuraavankin 30 ihanaa päivää.


Immigration Nathonissa on tullut jo moneen kertaan tutuksi. Matkailu avartaa ja sielläkin näkee kyllä monenmoista ihmiskohtaloa.

Sitten se ensimmäinen varoitus, vaikkei tämä Samuilla sattunutkaan, mutta olisi voinut sattua mun pojalle Bangkokissa. Valppaana kannattaa aina olla! Kaksi juniorin ystävää oli tulossa Samuille muutamia päiviä sitten, viipyen siinä välissä Bangkokissa pari yötä. Illan suussa kaverit olivat sitten menossa syömään skeittilaudat kainalossa (kuinkas muutenkaan), kun ohi ajanut mopo yllättäen pysähtyi parikymmentä metriä poikien eteen. Toinen tyyppi hyppäsi raivokkaasti huutaen mopon kyydistä heidän eteensä ja alkoi kaivamaan paidan helman alta jotain. Hetki oli kuulemma enemmän kuin kuumottava ja ensimmäinen ajatus pojilla oli, että olivat tehneet jotain väärää ja nyt sieltä kaivetaan asetta. Asehan se olikin, ei kuitenkaan se eniten pelätty joka tuhoaa pidemmältäkin, vaan iso viidakkoveitsi. Joku eläimellinen itsesuojeluvaisto sai "meidän" pojat välittömästi juoksemaan kummatkin eri suuntiin ja tällä kertaa tilanne laukesi sillä, enkä todellakaan halua miettiä mitä olisi voinut käydä, jos ilmeinen ryöstöyritys olisikin päättynyt toisin. Nuorison reissusuunnitelmat muuttuivat Bangkokiin paluun sijaan loppuloman viettämiseen Samuilla, onneksi. Täältä junioreita on kuitenkin helpompi käydä pelastamassa, jos jotain muuta yllättävää vielä sattuu...

Toinen varoitus liittyy hukkumisiin, joita täällä on nyt muutaman päivän sisään ollut muutama liikaa. Yksikin hukkuminen on liikaa. Nämä viime aikojen onnettomat tapaukset ovat sattuneet Chawengilla, sillä upealla kilometrien pituisella ja niin turvallisena pidetyllä rannalla, jonne valtaosa tännekin tulevista turisteista suuntaa. Chaweng on yhä edelleen myös minun lempirantani ja sanoisin että sille viivalle osuu kyllä jokaiseen makuun sopiva spotti. Pari rantapostausta olenkin joistain rannoista kirjoittanut ja ne voi halutessaan tsekata täältä ja täältä.

Vesi on ollut täällä aika pitkäänkin todella korkealla ja siihen päälle kun lisää etelästä puhaltaneet kohtuulliset tuulet, niin monin paikoin pelkästään Chawengilla on ollut melkein surffauskelit. Se taas tarkoittaa aaltoja ja virtauksia, aika pahojakin paikoitellen. Ja kun rannoilla on lippusysteemit, vihreä lippu- loistavat puljauskelit, keltainen lippu- uidaan omalla vastuulla ja punainen lippu- EI UIDA, niin miksi sinne pitää ehdoin tahdoin lähteä kokeilemaan onneaan? Vaikka jossain kohtaa Chawengilla on punainen lippu salossa, niin se ei tarkoita sitä, että koko ranta on koko päivän uimakelvoton, vaan silloin kannattaa vaikkapa ottaa päiväkävelyt toiseen suuntaan tsekkaamaan, josko muun värisiä lippuja olisi tarjolla. Kaikki nämä lähiaikojen hukkumiset ovat nimittäin tapahtuneet punaisten lippujen alueilla, sillä isot aallot ja kovat virtaukset samassa paketissa, siinä voi huippu-uimarillakin käydä köpelösti. Ugh!


Näitten aaltojen kuvauspäivien läheisyydessä ikäviä tapauksia tapahtui. Ei näytä kovin hurjalta, tässä kohtaa olikin vain keltaiset liput, mutta hieman kauempana jo punaiset...


Sama tässä...


ja tässä...

Välillä ottaa kaaliin ihmisten piittaamattomuus, anteeksi nyt vaan. Vaikka kuinka olen itse yrittänyt perehtyä virtauksista selviytymiseen niistä lukemalla, niin missään selkäytimessä se tieto ei todellakaan ole, ja pelkäänpä että tosipaikan tullen kaikki vähäkin ymmärrys häviäisi sen sileän tien. Siksi en ui, ellei oikeanväristä lippua liehu salossa. Ethän ui sinäkään?

Tähän postaukseen tuli vähän draamaa, mutta sitähän se elämäkin välillä on.


Tässä jo melko rauhallista


rakas meri hieman kauempaa


ja melko tyynenä :)
10
Back to Top